[a current event]
has rebounded off you
you say: blaaaaaaah, fuck this shit
you say: I should do something
you say: I dunno
a naked lamp has been made more modest
with a tattered nylon sock thrown on
you pour fizzy water for your monstera plant, you demand sincerity
from the little draft that lives with you
between the streetside window
and the gap in your longing
you lift feelings
with your back, not with your legs, not always your own ones, either
you get a message from him/her and suddenly there is sand in your teeth
an unfamilar landscape has made its nest in words
it jostles like the shoulderblades of sedentary workers
it is turquoise and plain
its erosion and erosion
tear at the tongue-flesh so it can bloom on its own
it doesn't open anywhere
it has no place from which to open
there is something parasitical about that
I wanna dream, not nostalgicize. nostalgia is dreaming
for those who think dreaming is too naive or gay and
they present themselves as rationalists in public forums.
you are unraveling a woolen sweater that your mother had knitted for him/her for Christmas
you've already unraveled all the socks your mother ever gave you, you caress
the thin skin of your sentence, already hope
is glinting through speech that has been worn translucent
you know that unraveling is not a form of destruction
it is the liberation of possibilities
***
you awake to the sound of an orange lawnmower
you don't remember this ever happening before
but you also don't remember ever seeing
the grass this tall
cold tiles, cut hairs prickle the soles of your feet
for a moment you remember everything
that it is so hard to believe, you make out
melodies in your tinnitus
as you are taking the facial cream out of the bathroom cabinet
the sleeve of your dressing gown catches on his/her toothbrush
it falls to the floor
the bristles are in bad shape, he/she
brushes too hard
you pick up a credit bill off the floor
you wipe the hairs onto the envelope with your hand, throw
everything in the trash, clippings and all
***
you stop next to the trashcan, it is digesting tons of spring-cleaning clutter
like a dumpster-dived pitcher plant
a porcelain angel in fast food styrofoam
with relish and ketchup make-up on
a cardboard box, with FREE TO TAKE scrawled on the side
and there's a small pink stuffed elephant toy
it's made of a material
you don't feel like caressing
the abandoned bastard child of swishing his-and-hers jumpsuits.
I know you will take it with you and you'll take it and hug it and
your bedside is lined with stuffed animals that nobody wants
it is a mass grave but you are a necromantic
you give them life and character with your presence
it's impossible to know who you are without first knowing where you are
pet stones, cattle, stuffed animals, you
you mustn't stare at anything too long
because then everything else vanishes around you
everything has a mirrored surface
that's why two alone is the same as one alone
cloven
and when you count your change at the till and coins are falling
from the hole in your wallet and your focus
it's hard to accept that there is no farther, outer ring to inhabit
that this is outside of everything else, a sausage skin
whose contents are asbestos dust and hogwash
microplastic dew on the spread-out rubber tree leaves
the cashier watches you with disdain and says:
blah blah
everything that comes naturally to animals
comes to humans in their dreams
but you stuff change into your wallet
you lie to the cashier
that you're getting over a shoulder surgery
you apologize for your poor motor skills
you want the cashier to feel bad
about their own conduct
and this is the fastest way you do it
***
you have bought him/her a new bamboo toothbrush
even though he/she has not been expected home in a while
he/she even considered sub-letting his/her room
your evening routines include
charcoal toothpaste, a shower, and neurological misanthropy
you don't think the way you feel
you have the nervous system of Linkola or Bukowski, you hate them
you hate them with all your heart
you squeeze
your stuffed toy elephant
sometimes when I wake up I find audio messages from you on my phone
some conversation that you finished up in the shower by yourself
and that now needs someone to make it real
yesterday you sent a good night message at 11:16 pm
and a two-minute voicemail at 3:04 am
about how all hatred
is a by-product of decomposing love
your tone of voice hard in the way that filled-up things are
I don't know if you believe in this or if you're just trying to understand yourself
I don't know if there is any difference between the two
at night our brains shitpost about what must be true
simply because it feels bad
it's safe to believe in evil
WhatsApp: Last seen 06:22 am
you claim that companionship cannot create political theory
but if the parts of our relationship
were removed like plugs
I would carry the flag of that conviction
as the turquoise flows the streets
arrive
from us
***
all silence is like other silences
every silence is silent in its own way
usually you feel it right away and deeply,
which absence of sound silence is
but you're sitting on an unevenly lacquered stool
and speaking, outside
a motorcyclist pumps the throttle with gusto
social insulating foam and whipped cream
in the hubbub buzz of the next table over
you stir your coffee even though you took it black
your spoon chinks against the sides of the cup
and still
there is silence
there is a silence that is a gigantic canyon across the city
speech barely touches its edges
I cannot imagine a sound that could fill it
at midday we receive word that he/she has died
his/her parents
fetch his/her belongings from her room with a spare key
the edges of your coffee cup, the frames of your attention
you laugh that you have no personality before your morning brew
drinking coffee is what happens when nothing happens
I can't help but notice how much
people talk about coffee
***
catnip is growing
from the gravesites that were collectively negotiated back to soil
stray cats have spread themselves like a breathing mat of moss
near to the plants
they purr, their half-tame half-beast-drool dribbles from their mouths
into the earth bought by corpses
a gaze folded into contented slits
moves from cat to cat, into us, into the wall of the apartment building
worn to goosebumps
where it spreads, opens
the rusting steel of the element casting
its opaque vertical pupil
the wild dregs of governance
in the bones of power
but nothing implies that tomorrow
is descended from today
this area is not a time but a place
risen from the surface of time, blossomed to be homeless
like any zit or startup
we have wandered here by accident
while searching for a place to pitch our tents
farther away from the city of the seven-day sweet tooth week
that lives on high-voltage candy
when you relinquish power, you have to accept your ephemerality
that you won't stay, you won't remain, you will waver and vanish
as change always vanishes
and so
the 30-krona vanilla scoop at the ice cream stand
in the tyranny of summer heat waves
and you eat it, in a hurry, in a way
the forehead of the pink stuffed toy elephant in your backpack
is torn, neither of us know how, you joke
that it was struck by a sharpened beam of sunlight
and if you rise up high enough
bird-high
you can see
a nameless accountant's
bitumen-filled Excel spreadsheets
***
I just realized I haven't changed my underwear in three days
and it feels like there's nothing I can give to the future except
myself, and that I know it doesn't want me, it just gets me really
hot and bothered, y'know, you say and
I feel like you're not thinking of me
you say kis kis, you think
about time disappearing into extinction
and you call that the future
the tails of the cats swish, they're unable to wash off
the shadow of the apartment building
something has splintered off of a thought
somewhere between birth and a hamburger gift card
wrenched itself free
from the submission of precise boundaries
it is turquoise, but mostly something else
you look at the cats
you look at the cats and you weep
the ice cream runs down your fingers
he/she really is dead
has stepped from time into color
sinusta on kimmonnut
[ajankohtainen tapahtuma]
sanot: blaaaaaaah, vittu mitä paskaa
sanot: vois tehdä jotain
sanot: emmätiiä
alaston lamppu on kohtuullistettu
päälle puetulla reikäisellä nailonsukalla
kaadat peikonlehdellesi kuplavettä, vaadit vilpittömyyttä
pieneltä vedolta, joka asuu kanssasi
kadulle antavan ikkunan
ja kaipauksessasi olevan raon välissä
nostelet tunteita
with your back, not with your legs, et aina edes omiasi
saat häneltä viestin ja yhtäkkiä hampaissasi on hiekkaa
***
vieras maisema on pesiytynyt sanoihin
se muljahtelee niissä kuin istumatyöläisen lapaluut
se on turkoosi ja pelkkä
sen eroosio ja eroosio
jyystää kielen lihaa voidakseen puhjeta omaansa
se ei aukea mihinkään
sillä ei ole paikkaa, josta aueta
siinä on jotain parasiittimaista
mä haluisin unelmoida, en nostalgioida. nostalgia on unelmointia niille, jotka pitävät unelmointia liian naiivina tai homona ja esittäytyvät keskustelupalstoilla rationalisteina.
purat villapaitaa, jonka äitisi oli kutonut hänelle joululahjaksi
olet jo purkanut kaikki äidiltäsi saadut sukat, silität
lauseesi ohutta ihoa, jo nyt toivo
pilkottaa läpikuultavaksi kuluneen puheen läpi
tiedät, ettei purkaminen ole tuhon muoto
se on mahdollisuuksien vapauttamista
***
heräät oranssin ruohonleikkuukoneen ääneen
et muista, että näin olisi käynyt aiemmin
muttet myöskään muista ikinä nähneesi
nurmikon olleen pidempi
kylmä kaakeli, leikatut hiukset pistelevät jalkapohjiasi
hetken aikaa muistat kaiken
mihin on niin vaikeaa uskoa, erotat
sävelkulkuja tinnituksestasi
ottaessasi vessan kaapista kasvorasvaa
aamutakkisi hiha jää kiinni hänen hammasharjaansa
se tippuu lattialle
harjaset ovat huonossa kunnossa, hän
painaa liian kovaa harjatessaan
poimit eteisestä Intrumin kirjeen
lakaiset hiukset sen päälle kämmensyrjälläsi, heität
kaiken roskiin, kirjeineen karvoineen
***
pysähdyt roskiksen viereen, se sulattelee suursiivousroinaa
kuin dyykannut kannukasvi
posliinienkeli pikaruokastyroksissa
kurkkusalaatin ja ketsupin meikkaama
pahvilaatikko, kyljessä köykäisesti raaputettu SAA OTTAA
ja siinä on pieni pinkki elefanttipehmolelu
se on tehty materiaalista
jota ei halua silittää
kahisevien his and hers -tuulipukujen hylätty äpärä
tiedän että otat sen mukaan ja sinä otat ja halaat ja
sänkysi vierus on täynnä pehmoleluja, joita kukaan ei halua
se on joukkohauta mutta sinä olet nekromantikko
annat niille elämän ja luonteet läsnäolollasi
on mahdotonta tietää kuka on tietämättä ensin missä on
lemmikkikivet, teuraslehmät, pehmolelut, sinä
mitään ei saa tuijottaa liian pitkään
koska silloin muu katoaa ympäriltä
kaikessa on peilipinta
siksi jäädä kaksin on sama kuin jäädä yksin
halkaistuna
ja kun lasket hiluja kassalla ja niitä tipahtelee
reiästä lompakossasi ja keskittymiskyvyssäsi
on vaikeaa hyväksyä, ettei ole tätä ulompaa kehää asuttaa
että tämä on se kaiken ulkopuoli, makkarankuori
jonka sisus on vehnäjauhoilla jatkettua hölyn- ja asbestipölyä
mikromuovikastetta kumipuun levitetyillä lehdillä
myyjä, joka seuraa touhuasi nenänvarttaan pitkin ja sanoo:
blaablaa
kaikki mikä eläimelle tulee luonnostaan
tulee ihmiselle unessa
mutta sinä sullot vaihtorahaa lompakkoosi
valehtelet myyjälle
että kotiuduit hetki sitten olkapääleikkauksesta
pahoittelet huonoa motoriikkaasi
haluat, että myyjälle tulisi paha mieli
omasta toiminnastaan
ja tämä on nopein tapa aiheuttaa se
***
olet ostanut hänelle uuden bambuhammasharjan
vaikkei häntä ollut hetkeen odotettavissa kotiin
hän harkitsi jopa alivuokraavansa huoneensa
iltarutiineihisi kuuluu
hiilihammastahna, suihku ja neurologinen misantropia
et ajattele niin kuin tunnet
sinulla on Linkolan tai Bukowskin hermosto, vihaat heitä
vihaat heitä koko sydämestäsi
rutistat
elefanttipehmoleluasi
välillä herättyäni löydän puhelimesta ääniviestejäsi
joku keskustelu, jonka olet käynyt loppuun suihkussa itseksesi
ja joka nyt kaipaa todeksitekijää
eilen laitoit hyvää yötä -viestin kello 23.16
ja kaksiminuuttisen puhurin kello 03.04
siitä, miten kaikki viha
on jonkinlaisen rakkauden hajoamistuotetta
äänensävysi sillä tavalla kova kuten täytetyt asiat ovat
en tiedä uskotko tähän vai yritätkö vain ymmärtää itseäsi
en tiedä onko näillä kahdella mitään eroa
öisin aivot shitpostaavat siitä, minkä on oltava totta
vain sillä verukkeella, että se tuntuu pahalta
pahaan on turvallista uskoa
Whatsapp: Viimeksi nähty kello 06.22
***
sinä väität, ettei kumppanuudesta synny poliittista teoriaa
mutta jos ihmissuhteestamme
irrotettaisiin osapuolet kuin tulpat
kantaisin sen aatteen lippua
turkoosin virratessa kadut
perille
meistä
***
kaikki äänettömyys on toisensa kaltaista
jokainen hiljaisuus on hiljainen omalla tavallaan
yleensä sen tuntee heti ja syvällä
minkä äänen puutetta hiljaisuus on
mutta sinä istut epätasaisesti petsatulla jakkaralla
ja puhut, ulkona
moottoripyöräilijä kaasuttaa intohimoisesti
sosiaalinen eristevaahto ja kermavaahto
viereisen pöydän puheenkorinassa
sekoitat kahvia vaikka otit sen mustana
lusikka kolisee kupin reunoja vasten
ja silti
on hiljaisuus
on hiljaisuus joka on valtava kanjoni halki koko kaupungin
puhe vaivoin koskettaa sen reunoja
en osaa kuvitella ääntä, joka täyttäisi sen
saimme keskipäivällä viestin, että hän on kuollut
hänen vanhempansa
hakevat tavarat hänen huoneestaan vara-avaimella
kahvikuppisi reunat, huomiosi kehykset
naurat, että sinulla ei ole persoonallisuutta ennen aamukahvia
kahvinjuonti on se mitä tapahtuu kun mitään ei tapahdu
en voi olla huomaamatta, kuinka paljon
ihmiset puhuvat kahvista
***
hautapaikoista, jotka on yt-neuvoteltu takaisin mullaksi
kasvaa kissanminttua
kulkukissat ovat levittäytyneet hengittäväksi sammalmatoksi
kasvien läheisyyteen
ne kehräävät, puolikesy puolipetokuola valuu suupielistä
ruumiiden ostamaan maahan
tyytyväisiksi viiruiksi laskosteltu katse
tarttuu kissalta kissalle, meihin, kerrostalon
kananlihalle kuluneeseen seinään
jossa se leviää, avaa
elementtivalun ruostuvan teräksen
sen valoaläpäisemättömän pystypupillin
hallinnan villiintyneet rippeet
vallan selkänahassa
mutta mikään ei viittaa siihen, että huominen päivä
polveutuisi tästä
tämä alue ei ole aika vaan paikka
ajan pinnasta kohonnut, kodittomaksi puhjennut
niin kuin mikä tahansa finni tai startup
olemme vaeltaneet tänne vahingossa
etsiessämme paikkaa, johon pystyttää teltta
kauemmas korkeajännitesnöreillä elävästä
seitsenpäiväisen karkkiviikon kaupungista
hylätessään vallan joutuu hyväksymään hetkellisyytensä
ettei pysy, ettei säily, että häilyy ja katoaa
niin kuin muutos aina kadottaa
ja niin
jäätelökioskin kolmenkymmenen kruunun vaniljajäätelö
kesähelteen tyranniassa
ja sinä syöt sitä, on kiire, tietyllä tapaa
repustasi sojottavan pinkin elefanttipehmolelun otsa
on revennyt, kumpikaan ei tiedä miten, vitsailet
sen osuneen liian terävään auringonsäteeseen
ja jos nousee tarpeeksi korkealle
linnunkorkealle
näkee
nimettömän taloudenhoitajan
bitumintäyttämät Excel-taulukot
tajusin just, etten ole vaihtanut mun alusvaatteita kolmeen päivään ja must tuntuu, et mul ei ole tulevaisuudelle mitään muuta annettavaa ku itseni. ja se, että tiedän, ettei se halua mua, saa mut vaan jotenkin sisuuntumaan, tiiäks, sanot ja
minusta tuntuu, ettet ajattele minua
sanot kis kis, ajattelet
sukupuuttoon katoavaa aikaa
ja kutsut sitä tulevaisuudeksi
kissojen hännät huiskehtivat, ne eivät saa pestyä itsestään
kerrostalon varjoa
ajatuksesta on lohjennut jokin
jossain syntymän ja hesekupongin välissä
rimpuillut itsensä irti
tarkkarajaisuuden alistussuhteesta
se on turkoosi, mutta suurimmaksi osaksi muuta
katsot kissoja
katsot kissoja ja itket
jäätelö valuu sormiasi pitkin
hän todella on kuollut
astunut ajasta väriin