Kasper Salonen
Kasper Salonen (b. 1987) is a bilingual performance poet, translator, visual artist, and literary activist. He has performed his rhythmically metaphysical poems and hosted cultural events for more than a decade in both English and Finnish, as part of collectives such as the Helsinki Poetry Connection. Salonen has also released two spoken word albums and two poetry collections, the most recent being his Finnish debut Kiertoreittejä in 2021 (Enostone Publishing).
Translated by Kasper Salonen
-
Kolkka / Kolkka
1. every interior is a leaking universe,
scattered centers
2. the world, a medieval tavern in a dwindling
forest
My shoulder pads wrinkle in the rain and under
the straps of my bags. I drag billowing yellow with
me, gossamer. Why do I feel so festive? Like
arriving at an important but avoided occasion, full
of expectations, I don't know of what. I swat gnats,
their dance hatches. I've now arrived here in this land
that does not exist. I place the portable loudspeaker on
a small table, I dry and shape my hair. A zigzag swings
in the wind. Feels salty on the edge of sweet.
The balcony opens onto a courtyard. Standing in a
certain spot, you can see a sliver of sea like a mucous
membrane. The arrow-straight plunge of the rooftops
creates crossword puzzles, sideslipped notes, a Mikado,
and billiard cues.
Is that a hillock, a mountain, a hillside, a ridge, or a
precipice? It is drawn against the sky, against the sea
and the imperceptible. How does it array itself for each
observer? How do the mantles of morning and twilight?
And what about the articulation of black birds: an adaptation
of a consonant, or the other way around? How do the shadows
and skeletons of pale thin dogs mix with the beach sand, the
heat with the headache, and thirst with the desire to kiss?
(- -)
The steppe, the plain, and the desert refer to a
flat horizon and wild horses but also to drought.
The mountains mean high-up vistas but obstacles,
the seashore shows the harbor and a hint of other
continents but also washed up trash piles and dead fish.
A concept squeezed to become fate loses its meanings.
Thoughts and feelings speed along as mini telegrams
through the silver screen of consciousness.
Red threads are floating in the air, algorithms, vertical
load-bearing pillars, horizontal bridge head cues, a few
rainbows and earplugs, moonlight.
I have just unpacked my luggage in my room. The mosquito
net makes my bed look like a large pink womb hanging from
the ceiling. I do not check the mattress, because I already
paid for the lodging. Through the mirror I can see into
the living room of the house opposite. The walls of the
building are mint green and cracked. The coarse
decorative designed are rotting like teeth in Coke.
The writing desk in my room is waiting for someone
to bend over it.
The wind flies into the stem, punctures the puncture,
becomes glued to a gallop, hears. A transparency glides
across the region, uncalcified white lava.
A child in the yard laughs an amazing terrifying laugh:
it doesn't seem to end at all, it always starts again as if
someone were lunging to tickle them, hitting the right spot,
continuing a little too long so that the tickling becomes pain
and as if after a nonexistent pause the tickling would commence.
The child does not get tired. The tickler does not get tired.
The same track begins over and over again, the laughter
expands in my ears to torture. Is that what it is? The laughter
is coming from the same direction as some cooking smells.
Someone is preparing food in an open tent. The rubbish is
tossed over the fence into a burning container.
Every customer seems to have brought their own radio,
playing music from each of their countries.
Vestments of impressions. Corridors, lobbies, waiting rooms.
To sleep quietly and alert. To strain in a dream. The need
to get lost.
An anchor tattoo on the tongue.
When we lose the ability to embellish, another phase begins.
My friend's martial art is called Monkey Corpse. Instead of
trying to squirm away, to create distance in any way possible,
the technique is to attach oneself to the attacker, to find a
closeness that paralyzes them. Makes them feel terror.
I think I see someone in the gloom, but it's only the
reflection of the banana in my hand in the window glass.
Concealment: a lighthouse evaporates in blue mist /
the clack of shoes after an electronic music show.
A room undressed even of undressing. But imagine
a pregnant white horse.
The universe in motion, garbage cans. History does
not scar.
What is left if we remove the game and the competition?
The smell of nighttime eucalyptus is wafting here. It drives
me to read a book. What does the thought that all wars
would have been fought by women feel like? I'd like to
make a movie about it.
I want you to imagine that movie.
What is bison milk like?
The corner of an eye shines like the hood of a clitoris.
What story told to oneself keeps one's identity intact?
I hate to see a city for the first time, because then I see
everything for the first time. Internal speech is forced
to my lips, I try to control it. The waves strike back into
the sea as fog. Conglomerations, centuries-old
mentalities glaze the streets. How many realities are
you inhabiting? Without knowing? I mean survival
methods. Someone is just walking into the hostel
lobby with a tube of CD ROMs in their hand. Time
is folded into items and items into people. But a person
does not freeze to be frayed, rather they are transformed
into something else. A constant stream flows through the
body, internality and externality as overlapping tides.
The darkness of the mountain range sleeps in
unsurrendered blood, on its back.
A polar bear's fluff eats the pose, warmed ice floes
squeeze out information.
(- -)
3. do not imagine that ambiguity is any less important
than clarity
From what direction should the vista be described?
Storm Over a Landscape: maw and womb. From where
can I orient myself away from it, the landscape in my
coattails, as a particle? From where do I enter the
landscape, the nature of the angle of entry?
Some blinding shimmer. The flash of fish scales
in the morning haze: the wake of a halo, the smoothing
of a ripple, on the edge of a loop.
Some enchanting mist. It spreads into the gaps between
ruins and sheets like landed clouds. Two thirds are out of
sight. Foam, slats hidden in fog. Still traversible: the mist
is sifted through teeth and joints, the lighthouse light
somewhere. Bird voices within hearing distance, perhaps
imagined, asleep in flight. The remains of the cavalry brushed
to the side of the road, perhaps imagined, dead of exhaustion.
Some wisp of hair flickers, the smell of rotted corpses. Some
rhythm deep near the ground, pasts grooved into the eyes of trees.
The sharpened matte of light is shredding the mist sticky.
The gums of the swollen clouds crumble into drizzle.
Buffalores. Rodbats. The entrance grease of the walls
is dripping.
(- -)
F.
Fog appears on the enormous stage. Pastel-colored
unicorns gleam against the dark porous backdrop.
Waterfalls surge in just when you think there are no
more. Patriarchalism is dead. Gender and sexual
minorities no longer need to fight for their rights.
Economic inequality has vanished. Racism has unraveled.
The hegemony of the novel is over. No more greenhouse
gases are let into the atmosphere. The stage feels
simultaneously soft and sharp, clear and ambiguous.
Multi-generational metal chains frame its edges.
Social categories spread out as fanlike imageries.
This is how this is and I can see it. I walk into mud,
it feels good, the black damp mass sucks up my instep.
One-euro buckets have been placed here and there,
no one is queueing for them. The fog turns pink, green,
purple. Two swans are visible in the field. I say:
"Scenic phases, musical order, the reasons for martial
arts: the intact is always broken, the unbroken cannot
be whole." The field view opens an expanse in my breastbone.
This expanse is for support. This expanse is for scrutiny.
This expansa is for processing. The field is autumnal and
frayed, already surrendered to the wind. The yellow pierces
the back of my head through my pupil, is painted inside.
There is no one without this, there is no one without earth.
(- -)
Menstrual blood on the back of a white horse.
The world is not for anybody.
But the history of which people will all of this
be packaged?
Translated by Kasper Salonen1. jokainen sisäisyys on vuotava universumi,
hajakeskipisteet
2. maailma, keskiaikainen taverna hupenevassa
metsässä
Olkatoppaukset rypistyivät sateessa ja laukkujen
olkainten alla. Laahaan lainehtivaa keltaista muka-
nani, harsoa. Miksi on niin juhlava olo? Kuin saapuisi
tärkeään mutta välteltyyn tilaisuuteen, jolta odottaa
jotain, muttei tiedä mitä. Huidon hyttysiä, niiden
tanssi kuoriutuu. Olen nyt saapunut tähän maahan
jota ei ole. Asetan kannettavan kaiuttimen pikkupöy-
dälle, kuivaan ja muotoilen hiukset. Tuulessa keinuu
siksak. Tuntuu suolaiselta makean reunoilla.
Parveke avautuu sisäpihalle. Tietyssä pisteessä seisoes-
saan näkee kaistaleen merta kuin limakalvoa. Kat-
tojen viivasuora syöksy synnyttää ristisanatehtäviä,
luisuneita muistiinpanoja, Mikadon ja biljardikeppejä.
Onko tuo kukkula, vuori, mäki, harjanne vai jyrkänne?
Se piirtyy taivasta vasten, merta ja läpitiedostamatonta
vasten. Miten se siihen kullakin sijoittuu? Miten
aamun ja illan hämärän vaipat? Entä mustien lintujen
ääntämys: konsonantin mukaelmaako vai toisinpäin?
Miten haaleiden laihojen koirien varjot ja luusto
sekoittuvat rannan hiekkaan, kuumuus päänsärkyyn
ja jano haluun suudella?
(- -)
Aro, tasanko ja aavikko viittaavat laakeaan horisont-
tiin ja villihevosiin mutta myös kuivuuteen. Vuoret
tarkoittavat korkean paikan näkymiä mutta esteitä,
merenranta näyttää sataman ja aavistuksen toisista
mantereista mutta myös rantaan ajautuneet roska-
kertymät ja kuolleet kalat.
Kohtaloksi puristettu käsite menettää merkityksensä.
Ajatukset ja tunteet viilettävät minisähkeinä halki
tajunnan valkokankaan.
Ilmassa leijuu punaisia lankoja, algoritmeja, pystysuo-
ria kantavia pylväitä, vaakasuoria apukeppejä, joku-
nen sateenkaari ja korvatulpat, kuunvaloa.
Olen juuri purkanut matkatavarat huoneeseen. Hyt-
tysverkko saa sängyn näyttämään katosta roikkuvalta
isolta vaaleanpunaiselta kohdulta. Jätän patjan tarkis-
tamatta, koska maksoin majoituksen jo. Peilin kautta
näen vastapäisen talon olohuoneeseen. Rakennuk-
sen seinät ovat mintunvihreät ja halkeilleet. Karkea
koristemuotoilu lahoaa kuten hampaat kokiksessa.
Huoneeni kirjoituspöytä odottaa jonkun kumartuvan
ylleen.
Tuuli lentää tyveen, läpäisee lävistyksen, liimautuu
laukkaan, kuulee. Kuulas liukuu tienoon halki, kalk-
kiutumatonta vaaleaa laavaa.
Lapsi pihalla nauraa ihmeellistä kammottavaa naurua:
se ei tunnu loppuvan ollenkaan, se alkaa aina alus-
ta aivan kuin joku hyökäten kutittaisi, osuisi oikeaan
kohtaan, jatkaisi hiukan liian pitkään niin että kuti-
tus muuttuu jo kivuksi ja olemattoman tauon jälkeen
kutittaisi taas uudelleen. Lapsi ei väsy. Kutittaja ei väsy.
Sama kappale alkaa uudestaan ja uudestaan, nauru
paisuu korvissani kidutukseksi. Onko se sitä? Nau-
ru tulee samasta suunnasta kuin ruoan haju. Ruokaa
valmistetaan avoteltassa. Jätteet heitetään aidan toi-
selle puolelle palavaan astiaan.
Jokainen asiakas näyttää tuoneen oman radionsa,
josta kuuluu kunkin kotimaan musiikki.
Mielikuvien vaatetuksia. Käytäviä, auloja, odotus-
huoneita. Nukkua hiljaa valveilla. Pinnistellä unessa.
Tarve eksyä.
Ankkuritatuointi kielessä.
Kun menetetään kaunistelun kyky, alkaa toinen vaihe.
Ystäväni taistelutekniikan nimi on Apinan Ruumis.
Sen sijaan että yritetään pyristellä pakoon, hakea
etäisyyttä kaikin voimin ja keinoin, liimaudutaankin
hyökkääjään, etsiydytään läheisyyteen, joka lamaut-
taa hänet. Saa kauhun valtaan.
Luulen näkeväni jonkun hämärässä, mutta se onkin
kädessäni sojottavan banaanin heijastus ikkunassa.
Kätkeytyväisyys: majakka haihtuu siniseen usvaan /
kenkien kopina konemusiikkikeikan jälkeen.
Riisuuntumisestakin riisuttu huone. Mutta kuvittele
raskaana oleva valkoinen hevonen.
Maailmankaikkeus liikkeessä, roskikset. Ei historia
arpeudu.
Mitä jää jos poistaa pelin ja kilpailun? Täällä leijuu
öinen eukalyptuksen tuoksu. Se ajaa lukemaan kirjaa.
Miltä tuntuu ajatus, että kaikki sodat olisivat naisten
käymiä? Haluaisin tehdä siitä elokuvan.
Haluan, että kuvittelet sen elokuvan.
Minkälaista on biisonin maito?
Silmänurkka kiiltää kuin klitoriksen huppu.
Mikä itselle toisteltu tarina pitää identiteetin eheänä?
Inhoan nähdä kaupungin ensimmäistä kertaa, koska
silloin näen kaiken ensimmäistä kertaa. Sisäinen
puhe pakottautuu huulille, yritän hallita sitä. Aallot
iskeytyvät takaisin merelle sumuna. Kasaumat, vuosi-
sataiset mentaliteetit kuorruttavat katuja. Mones-
sako todellisuudessa elelet? Tietämättäsi? Tarkoitan
selviytymiskeinoja. Majapaikan aulaan astui juuri
joku kädessään cd-rom-putkilo. Aika laskostuu tava-
roihin ja tavarat ihmisiin. Mutta ihminen ei jähmety
kulumaan vaan muokkautuu muuksi. Ruumiin läpi
kulkee jatkuva virtaus, sisäisyys ja ulkoisuus päällek-
käisinä vuorovesinä.
Vuoriston pimeys nukkuu luovuttamattomassa veres-
sä, selällään.
Jääkarhun nukka syö poseerauksen, lämmenneet jäät
rutistavat tiedon.
(- -)
3. älä kuvittele ettei epämääräisyys olisi yhtä tärkeää
kuin selkeys
Mistä suunnasta maisemaa tulisi kuvailla? Storm Over
a Landscape: kita ja kohtu. Mistä kohdasta suuntau-
tuu maisemasta poispäin, maisema takinliepeissään,
osasena? Mistä kohdasta astuu maisemaan, tulokul-
man luonne?
Jokin häikäisevä kimallus. Kalan suomujen väläh-
dys aamun autereessa: kehän laahuksessa, väreen siliä-
misessä, silmukkeen reunalla.
Jokin lumoava sumu. Se leviää raunioiden ja
lakanoiden väleihin kuin laskeutuneet pilvet. Kaksi
kolmasosaa peittyy näkyvistä. Vaahtoa, utuun kät-
keytyneet säleiköt. Läpikäveltävissä kuitenkin: sumu
siivilöityy hampaiden ja nivelten läpi, majakan valo
jossain. Kuuloalueella kiertää lintujen ääniä, kuviteltu-
jako, lentoon nukahtaneita. Ratsuväen jäänteet siirret-
ty tien reunaan, kuviteltujako, väsymykseen kuolleita.
Jokin hiuskiehkura häilähtää, maatuneiden ruu-
miiden haju. Jokin rytmi syvällä maan tuntumassa,
menneisyydet puiden silmiin uurtuneet.
Valon terävöitynyt matta raastaa sumua tahmeaksi.
Paisuneiden pilvien ikenet murenevat tihkusateeksi.
Puhveloita. Kepakkolepakoita. Muurien sisäänpääsy-
rasvat valuvat.
(- -)
F.
Valtavalle näyttämölle ilmaantuu usvaa. Pastellin-
väriset yksisarviset hohtavat tummaa huokois-
ta taustaa vasten. Vesiputouksia syöksähtelee esiin
juuri kun luulee ettei niitä enää ole. Patriarkalismi
on kuollut. Sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen ei
tarvitse enää taistella oikeuksistaan. Taloudellinen
eriarvoisuus on hävinnyt. Rasismi on purkautunut.
Romaanin hegemonia on ohi. Ilmakehään ei vapau-
du enää hiilipäästöjä. Näyttämö tuntuu yhtä aikaa
pehmeältä ja terävältä, selkeältä ja epämääräiseltä.
Ylisukupolviset metalliketjut kehystävt sen reuno-
ja. Sosiaaliset lokerot levittäytyvät viuhkamaisina
kuvaelmina. Tämä on näin ja minä näen sen. Astun
mutaan, se tuntuu hyvältä, musta kostea massa imai-
see jalkapöytäni. Euron ämpäreitä on aseteltu sinne
tänne, kukaan ei jonota niitä. Usva muuttuu pinkik-
si, vihreäksi, lilaksi. Pellolla näkyy kaksi joutsenta.
Sanon: ”Maisemalliset vaiheet, musiikillinen järjes-
tys, taistelulajien syyt: eheä on aina rikki, rikkoutu-
maton ei voi olla kokonainen.” Peltomaisema avaa
rintalastan kohdalle aavan. Tällä aavalla kannatellaan.
Tällä aavalla tarkkaillaan. Tällä aavalla prosessoidaan.
Pelto on syksyinen ja kulunut, jo tuulelle antautunut.
Keltainen lävistää pupillin kautta takaraivon, maa-
lautuu sisälle. Ei ole ketään ilman tätä, ei ole ketään
ilman maata.
(- -)
Kuukautisverta valkoisen hevosen selssä.
Ei maailma ole ketään varten.
Mutta keiden historiaksi kaikki myöhemmin
paketoidaan?
-
Värit / Värit
A cake slice tastes like all the products in the glass cabinet.
In the back there hovers a wilderness of mirages and guarded
apartments. The lip skin grows sores, the glow of lily-of-the-valley
and narcissus is highlighted against the darkness. The Adam's
apple is swallowed whole. The museum café softens in the middle,
fruits from the edges. Hair opens its lures and hints. Untitled Studies
of the Human Perception and Body. Marker and acrylic on paper.
A man has taken a large roll of bubble wrap from the car and
is carrying it now on the street. The bubble wrap flaps open
in front of him, opens gradually into him, the gap/taint opens
He stomps on the bubbles, his childhood summers, bubbles.
"It took a long time to blunt the blade of my youth," he thinks,
doesn't notice himself thinking. Under thinking there is another
layer glimmer. A woman is turning around a map in the street,
turning streets. Turning endlessly, helplessly, reads, makes
notes, dizzies herself. The hotel receives her gently. Opens a
corner, turns. The lobby's well-tended wall-to-wall carpet softens
and an unknown person's gentleness caresses. In dusk the lead
of the head emerges. How lightly it is drawn: the pen's brittled
carcass, the autumn of paper, the internal purple and the rampart
of purple.
Is there anything more beautiful than autumn that is revealed
from under snow, I don't want to move it from leaning.
That which has leaped up to rust
creates stems, ducks among them
births itself on the shore among the stalks and mallards. The overtures
of hate and joy pierce the characteristic scent of the tomb, mildew.
Original stench.
A few conspiracy theories and rock types overlapping, the light
raises a soft spot. I turn inward, outward, I turn doubly in my skin:
to bring light to the falling
underbrush, impressions, in the swamp of encryptions
the shroud of the brain and the silence of the continent separate
as fibers toward the growth of hair
Separate the continent into the grain of hair.
These circumstances condense the fog and ambiguity into
clumps at eye level. It is difficult to move or touch anything.
It congeals, sucks its skin inward as if everything around it
were dirty, cold, and unjust. I can't say I'm not afraid. Those
who say they fear nothing do not know themselves. Perhaps
they don't fear the same things that most others do, or their
fear is disguised as as meticulousness or the routines that
are required to maintain strength; their mouth turns around
inside their head and starts to eat the head. I've trimmed off
everything irrelevant. Defining relevance is a matter of taste.
An old wooden table balances. The graininess and porous-
ness place any place and object in relation with itself. It's
like a mountain in the background of a landscape. The
wooden table and an iron Chinese teapot, a small flat
cup for my keys, and a bowl of fruit with its colorfully
festooned patterns form the center. Sounds easy! It even
sounds abundant, vain. It isn't easy. It's about where we
direct our attention. A reasonable resistance sharpens and
braces us surprisingly. High resistance either drives us off
the rails or to perform heroic acts. I can't carry very heavy
objects right now, my hands are exhausted. The temperature
is quite suitable, slightly cool. I don't think that mix between
a sheep and a cow can be brought to pasture here. We would
have to figure out who would take care of it, and how. How
does a disease spread? A sheep's coat, the shape of a cow,
a shrunken behind. The smallest rivers have dried up, too.
"I don't think this is your voice. Your throat is strange. Some-
thing has happened: you're not using your own voice." The
milk bubbles in clods. The receded gums of my canine
teeth are aching. One would never let another person rub
their eyes like one does themselves. I listen to the silence,
where I hear the muted whirr of machinery.
The softness of the meadows gliding past caresses
my cheeks to fur.
The waltzes of broken peace spin around like
enormous escaped cones in the school auditorium.
Backwardness anticipates the density and quality of the line,
especially its location.
A deep bow at each round like moving cemeteries
of systematically subdued flesh.
The futility of speech certainly slashes the ears to bleed.
This is a metaphor for a monastery building.
But to lick the cliffs of the hours; time and miracles in general.
A wind instrument rips the horses into the wind, in the desert,
my love.
As a doppelganger, the back room of a back room.
The opposite side of a subject. A presentation's margins.
The heart of the night leaks the liquid of night. My knees are
armored in the wind, the curtains between the stage and the atmosphere.
On the other hand the world as a historical relic, wrapped.
I feel the rainy forenoon in my forehead, it crimps it to pigskin
sausages that press my eyelids. The Victorian Pen Name
Generator gave him the name Mortimer Morrell at 4:20 PM.
Mortimer adds up the most important things in his life. He
lights a small campfire for their honor and performs a ritual he
just made up: Mortimer kneels in front of his fire. He starts to
bend and soften. He probes the most important things and
considers himself lucky.
The tourists have wandered for weeks on end. They finally
arrive in the valley tired and sweaty. The valley is so broad and
hilly, riverful and cavernous, so even and beautiful, that the
tourists begin to immediately undress their extra layers. Right
then the curtains heavy with millennia fall in the valley. The evil
laugh of the curtains, the thick dust, the twisted rails, and the
ingrained plays all fall. They fall in the bodies of the tourists, in
the past, in the still unrisen morning.
The rhythm and sound of an eagle's wings, the curve of flight.
An uninvestigated pattern, an uninvestigated mind. The lions
have gathered in the valley. They lie about in the heat. The
columns of the ruined buildings glow in the light, monuments.
To shift from one landscape to another. To leave some mind.
To leave the corpse of the landscape. To change the combination
of the landscape-corpse and my own. In the background I feel
torn time, the the compositions and blows of the past, the news
broadcast of early morning dreams. The tourists' struggle goes on
in the firth and the gorge. Zeal and hurry. Their questions, thirsts,
and equipment. Their difficult journey to the valley, all previous
journeys.
Mortimer writes a word he invented in his notebook: andor.
"And" and "or". The difference is almost undetectable when
pronounced. Andor refers to layers of thinking that have been
born in different temperatures and pressures. They slide, the
layers switch to others either gradually or suddenly. Mortimer
thinks he especially likes rust-red and slightly sticky clay that
looks hard but actually crumbles easily.
Translated by Kasper SalonenKakkupala maistuu kaikilta vitriinin tuotteilta. Takaviistossa häi-
lyy jäisten kangastusten ja vartioitujen huoneistojen erämaa.
Huulten pinta rapsahtaa haavoille, kielojen ja narsissien hehku
korostuu pimeää vasten. Aataminomena niellään kokonaisena.
Museon kahvila pehmenee keskeltä, hedelmät reunoilta. Karvoi-
tus avaa vieheensä ja vihjeensä. Untitled Studies of the Human
Perception and Body. Tussi ja akryyli paperille.
Mies on ottanut suuren kuplamuovirullan autosta ja kantaa sitä
nyt kadulla. Kuplamuovi aukeaa ja leviää hänen eteensä, aukeaa
vähitellen häneen, väli/lihako aukeaa. Hän talloo kuplia, lapsuu-
den kesiään, kuplia. ”Nuoruuteni terän taittamiseen meni kauan”,
hän ajattelee, ei tiedä ajattelevansa. Ajattelun alla on toinen ker-
ros väre. Nainen kääntelee karttaa kadulla, kääntelee katuja.
Kääntelee loputtomasti, avuttomasti, lukee, tekee merkintöjä,
huimaa itseään. Hotelli vastaanottaa hänet lempeästi. Avaa kul-
man, kääntää. Aulan hyvin hoidettu kokolattiamatto pehmentää
ja tuntemattoman ihmisen lempeys silitää. Hämärässä pään lyijy
tulee näkyviin. Miten kevyesti se on piirretty: kynän hapertunut
ruho, paperin syksy, sisäpuolen purppura ja purppuran muuri.
Onko lumen alta paljastuvaa syksyä kauniimpaa, en halua siirtää
sitä nojaamasta. Ruosteeksi karahtanut
luo varsia, joukossa ankkoja
synnyttää itsensä rannalla korsien ja sorsien sekaan. Vihan ja ilon
alkuäänet lävistävät hautakammion ominaistuoksun, homeen.
Alkuperäinen lemu.
Muutama salaliittoteoria ja kivilaji limittäin, valo nostaa pehmeän
kohdan. Käännyn sisään, ulos, käännyn kaksinkerroin ihossa:
tuoda putoukseen valoa
aluskasvillisuus, vaikutelmat, salausjärjestelmien kosteikossa
aivojen käärinliinat ja mantereen hiljaisuus irtoavat haivenina
myötäkarvaan.
Irrota manner hiusten viljaan.
Nämä olosuhteet tiivistävät usvan ja epämääräisyyden möhkä-
leiksi katseen tasalle. On vaikea liikkua ja koskettaa mitään. Jäh-
mettyy, vetää ihoaan sisäänpäin kuin kaikki ympärillä olisi likais-
ta, kylmää ja epäoikeudenmukaista. En voi sanoa, etten pelkää.
He, jotka sanovat etteivät pelkää mitään, eivät tunne itseään.
Ehkä he eivät pelkää samoja asioita kuin useimmat tai heidän
pelkonsa on naamioitunut pikkutarkkuuteen tai vahvuuden yllä-
pitämiseen vaadittuihin rutiineihin; suu kääntyy pään sisällä toi-
sinpäin ja alkaa syödä päätä. Olen karsinut kaiken epäoleellisen.
Epäoleellisen määrittely on makuasia. Vanha puupöytä tasapai-
nottaa. Pöydän rosoisuus ja huokoisuus asettavat minkä tahansa
paikan ja esineen suhteeseen sen itsensä kanssa. Se on kuin vuori
maiseman taka-alalla. Puupöytä ja sen päälle asettelemani rautai-
nen kiinalainen teekannu, pieni laakeahko kuppi avaimia varten ja
värikkäin maalatuin köynnöksin koristeltu hedelmäkulho hedel-
mineen muodostavat keskuksen. Kuulostaa helpolta! Kuulostaa
jopa runsaalta, turhamaiselta. Ei tämä ole helppoa. Kyse on siitä,
mihin huomionsa kohdistaa. Kohtuullinen vastus terävöittää ja
ryhdistää kummasti. Suuri vastus joko ajaa raiteiltaan tai urotöi-
hin. En jaksa kannatella kovin raskaita esineitä juuri nyt, käteni
ovat uupuneet. Lämpötila on melko sopiva, aavistuksen viileä.
En usko, että tuota lampaan ja lehmän sekoitusta voidaan ottaa
näille laitumille elelemään. Täytyisi selvittää, kuka sitä hoitaa ja
miten. Kuinka tauti leviää? Lampaan turkki, lehmän muoto, sur-
kastunut peräosa. Pienimmät joetkin ovat jo kuivuneet. ”En usko,
että tämä on sinun äänesi. Kurkkusi on omituinen. Jotakin on ta-
pahtunut: et puhu omalla äänelläsi.” Maito pulppuaa paakkuina.
Kulmahampaiden vetäytyneisiin ikeniin sattuu. Kenenkään toi-
sen ei antaisi hieroa silmiään kuten niitä itse hieroo. Kuuntelen
hiljaisuutta, jossa kuuluu koneiston vaimeaa hurinaa.
Ohilipuvien niittyjen pehmeys silittää posket turkiksi.
Murtuneen rauhan valssit pyörivät ympäriinsä kuin
valtavat irti päässeet kartiot koulun juhlasalissa.
Jälkijättöisyys ennakoi viivan tiheyttä ja laatua, eritoten sijaintia.
Joka kierroksella syvä kumarrus kuten järjestelmällisesti
alistetun lihan liikkuvat hautausmaat.
Kyllä puheen turhuus viiltää korvat avohaavoille.
Tämä on luostarirakennuksen metafora.
Mutta nuolla tuntien jyrkänteitä; aikaa ja ihmeitä ylipäätään.
Puhallinsoittimella hevoset repeytyvät tuuleen, aavikolla,
rakkaani.
Kaksoisolentona, takahuoneen takahuoneena.
Aiheen kääntöpuoli. Esitelmän marginaalit.
Yön sydän valuttaa yön nestettä. Polvet panssaroituvat tuulessa,
verhot näyttämön ja tunnelman välissä.
Maailma toisaalta historiallisena jäänteenä, käärittynä.
Sateinen aamupäivä tuntuu otsassa, poimuttaa sen siannahkaisiksi
makkaroiksi, jotka painavat silmäluomia. Victorian Pen Name
Generator antoi hänelle nimen Mortimer Morrell klo 16.20.
Mortimer laskee yhteen elämänsä tärkeimpiä asioita. Hän sy-
tyttää pienen nuotion niiden kunniaksi ja suorittaa juuri keksityn
rituaalin: Mortimer polvistuu nuotionsa eteen. Hän alkaa joustaa
ja pehmentyä. Hän tunnustelee elämänsä tärkeimpiä asioita ja pi-
tää itseään onnekkaana.
Turistit ovat vaeltaneet jo monta viikkoa. Väsyneinä ja hiki-
sinä he vihdoin saapuvat laaksoon. Laakso on niin leveä ja vuo-
ristoinen, jokinen ja luolainen, niin tasainen ja kaunis, että turis-
tit alkavat välittömästi riisua ylimääräisiä kerroksiaan. Samassa
vuosituhansista raskaat esiriput putoavat laaksossa. Esirippujen
ilkeä nauru, sankka pöly, vääntyneet kiskot ja pinttyneet näytel-
mät putoavat. Ne putoavat turistien ruumiissa, menneisyydessä,
vielä nousemattomassa aamussa.
Kotkan siipien rytmi ja ääni, lennon kaari. Tutkimaton kuvio,
tutkimaton mieli. Leijonat ovat kerääntyneet laaksoon. Ne ma-
koilevat paahteessa. Raunioituneiden rakennusten pylväät hoh-
tavat valossa, muistomerkit. Siirtyä maisemasta toiseen. Jättää
jokin mieli. Jättää maiseman ruumis. Vaihtaa maiseman ruumiin
ja oman ruumiinsa yhdistelmä. Taustalla tuntuvat ajan repeämät,
menneisyyden kompositiot ja iskut, aamuyön unien uutislähetys.
Turistien kamppailu kaikuu vuonossa ja solassa. Kiihko ja kii-
re. Heidän kysymyksensä, janonsa ja varusteensa. Heidän vaikea
matkansa laaksoon, kaikki edeltävät matkat.
Mortimer kirjoittaa muistikirjaansa keksimänsä sanan ”j'tai”.
Siinä yhdistyvät sanat ”ja” ja ”tai”. Lausuttaessa eroa ei juuri
kuule. J'tai viittaa ajattelun kerrostumiin, jotka ovat eri lämpöti-
loissa ja paineissa syntyneitä. Ne liukuvat, kerrostumat vaihtuvat
toisiksi pikku hiljaa tai yhtäkkiä. Mortimer ajattelee pitävänsä eri-
tyisesti ruosteenpunaisesta vähän tahmeasta savesta, joka näyttää
kovalta mutta mureneekin helposti.
-
Musta / Musta
Body
I turn into the muzzle of a silent monochrome revolution,
into the gums of a crazed horse. The forest gallops wildly
burned by autumn. Figures and shapes emerge from the
smoke, flashes, gaps, scenes, platforms of memory, recol-
lections of a story, the boulders of bystanders, the pain of
history, the weight of abstraction. My body bends to this
silence as if to its one and only task. The terrain is drawn
out when my retina, my breastbone, the back of my head,
and the paper meet. The intersection point is leaking. It
changes and expands in the clutch of new retinas. The
writing strives to get out of the flesh. The throb, the weight:
a compulsive dense cluster dashes from body to body.
Translated by Kasper SalonenRuumis
Käännyn äänettömän mustavalkoisen vallankumouksen tur-
paan, vauhkoontuneen hevosen ikeniä päin. Metsä laukkaa
hurjaa vauhtia syksyn polttamana. Savusta nousee hahmoja
ja muotoja, välähdyksiä, rakoja, kohtauksia, muistin tasantei-
ta, tarinan muistumia, sivullisten lohkareita, historian kipua,
abstraktia painoa. Ruumiini taipuu tähän hiljaisuuteen kuin
ainoaan tehtäväänsä. Maasto piirtyy esiin verkkokalvon, rin-
talastan, takaraivon ja paperin kohdatessa. Leikkauspiste vuo-
taa. Se muuttuu ja laajenee uusien verkkokalvojen otteessa.
Kirjoitus pyrkii ulos lihasta. Jomotus, paino: pakottava tiivis
kimppu syöksyy ruumiista ruumiiseen.
-
Valkoinen / Valkoinen
1.
Again and again, I return to that which does not begin or end.
It has stopped on the back of a camel. The camel is moving.
The form of the movement is simple, but difficult to describe.
I'll return to this as if to an unfinished meal, which turns into
a painting of an unfinished meal. I've already left and returned
the next time. I imagine my own expression.
2.
Some shared area. An internal sector and quality. The yell
of a whale, the motion of a squirrel, the gaze of a lion. The
desire to turn into a tree. The desire to become as sincere
as an animal. The desire to meld, to melt into the landscape.
To become the landscape.
3.
The moon belongs to the sea, the sea to the waves,
unopened boxes in the waves. Animals gather to the shores
at night. Their fur and feathers swish against each other. The
nocturnal quiet and beauty of the shores... I am a muted muscle,
stiff. Some wanderers can be seen as if they were reflections
or mirror images. The silence neither comes nor goes. It floats
and carries. Have I learned to speak, to write, and to walk: is
there any shelter, are there anymore enemies?
Translated by Kasper Salonen1.
Yhä uudestaan ja uudestaan palaan siihen, mikä ei ala eikä
lopu. Se on kamelin selkään pysähtynyt. Kameli liikkuu.
Liikkeen muoto on yksinkertainen, mutta vaikeasti kuvatta-
vissa. Palaan tähän kuin keskensyödyn aterian ääreen, joka
muuttuu maalaukseksi keskensyödystä ateriasta. Olen jo läh-
tenyt ja palannut seuraavan kerran. Kuvittelen oman ilmeeni.
2.
Jokin yhteinen alue. Sisäinen sektori ja laatu. Valaan huu-
to, oravan liike, leijonan katse. Halu muuttua puuksi. Halu
muuttua yhtä vilpittömäksi kuin eläin. Halu sulautua, sulaa
maisemaan. Tulla maisemaksi.
3.
Kuu on meren, meri aaltojen, aalloissa avaamattomat rasiat.
Yöksi rannoille kokoontuvat eläimet. Niiden turkit ja sulat
suhisevat toisiaan vasten. Rantojen öinen hiljaisuus ja kau-
neus... olen mykistynyt lihas, jähmeä. Näkyy joitain kulki-
joita kuin heijastuksia tai peilikuvia. Hiljaisuus ei tule eikä
mene. Se leijailee ja kannattelee. Olenko oppinut puhumaan,
kirjoittamaan ja kävelemään: onko suojaa, onko enää vihol-
listakaan?
-
Turkoosi vyöhyke / TURKOOSI VYÖHYKE
[a current event]
has rebounded off you
you say: blaaaaaaah, fuck this shit
you say: I should do something
you say: I dunno
a naked lamp has been made more modest
with a tattered nylon sock thrown on
you pour fizzy water for your monstera plant, you demand sincerity
from the little draft that lives with you
between the streetside window
and the gap in your longing
you lift feelings
with your back, not with your legs, not always your own ones, either
you get a message from him/her and suddenly there is sand in your teeth
an unfamilar landscape has made its nest in words
it jostles like the shoulderblades of sedentary workers
it is turquoise and plain
its erosion and erosion
tear at the tongue-flesh so it can bloom on its own
it doesn't open anywhere
it has no place from which to open
there is something parasitical about that
I wanna dream, not nostalgicize. nostalgia is dreaming
for those who think dreaming is too naive or gay and
they present themselves as rationalists in public forums.
you are unraveling a woolen sweater that your mother had knitted for him/her for Christmas
you've already unraveled all the socks your mother ever gave you, you caress
the thin skin of your sentence, already hope
is glinting through speech that has been worn translucent
you know that unraveling is not a form of destruction
it is the liberation of possibilities
***
you awake to the sound of an orange lawnmower
you don't remember this ever happening before
but you also don't remember ever seeing
the grass this tall
cold tiles, cut hairs prickle the soles of your feet
for a moment you remember everything
that it is so hard to believe, you make out
melodies in your tinnitus
as you are taking the facial cream out of the bathroom cabinet
the sleeve of your dressing gown catches on his/her toothbrush
it falls to the floor
the bristles are in bad shape, he/she
brushes too hard
you pick up a credit bill off the floor
you wipe the hairs onto the envelope with your hand, throw
everything in the trash, clippings and all
***
you stop next to the trashcan, it is digesting tons of spring-cleaning clutter
like a dumpster-dived pitcher plant
a porcelain angel in fast food styrofoam
with relish and ketchup make-up on
a cardboard box, with FREE TO TAKE scrawled on the side
and there's a small pink stuffed elephant toy
it's made of a material
you don't feel like caressing
the abandoned bastard child of swishing his-and-hers jumpsuits.
I know you will take it with you and you'll take it and hug it and
your bedside is lined with stuffed animals that nobody wants
it is a mass grave but you are a necromantic
you give them life and character with your presence
it's impossible to know who you are without first knowing where you are
pet stones, cattle, stuffed animals, you
you mustn't stare at anything too long
because then everything else vanishes around you
everything has a mirrored surface
that's why two alone is the same as one alone
cloven
and when you count your change at the till and coins are falling
from the hole in your wallet and your focus
it's hard to accept that there is no farther, outer ring to inhabit
that this is outside of everything else, a sausage skin
whose contents are asbestos dust and hogwash
microplastic dew on the spread-out rubber tree leaves
the cashier watches you with disdain and says:
blah blah
everything that comes naturally to animals
comes to humans in their dreams
but you stuff change into your wallet
you lie to the cashier
that you're getting over a shoulder surgery
you apologize for your poor motor skills
you want the cashier to feel bad
about their own conduct
and this is the fastest way you do it
***
you have bought him/her a new bamboo toothbrush
even though he/she has not been expected home in a while
he/she even considered sub-letting his/her room
your evening routines include
charcoal toothpaste, a shower, and neurological misanthropy
you don't think the way you feel
you have the nervous system of Linkola or Bukowski, you hate them
you hate them with all your heart
you squeeze
your stuffed toy elephant
sometimes when I wake up I find audio messages from you on my phone
some conversation that you finished up in the shower by yourself
and that now needs someone to make it real
yesterday you sent a good night message at 11:16 pm
and a two-minute voicemail at 3:04 am
about how all hatred
is a by-product of decomposing love
your tone of voice hard in the way that filled-up things are
I don't know if you believe in this or if you're just trying to understand yourself
I don't know if there is any difference between the two
at night our brains shitpost about what must be true
simply because it feels bad
it's safe to believe in evil
WhatsApp: Last seen 06:22 am
you claim that companionship cannot create political theory
but if the parts of our relationship
were removed like plugs
I would carry the flag of that conviction
as the turquoise flows the streets
arrive
from us
***
all silence is like other silences
every silence is silent in its own way
usually you feel it right away and deeply,
which absence of sound silence is
but you're sitting on an unevenly lacquered stool
and speaking, outside
a motorcyclist pumps the throttle with gusto
social insulating foam and whipped cream
in the hubbub buzz of the next table over
you stir your coffee even though you took it black
your spoon chinks against the sides of the cup
and still
there is silence
there is a silence that is a gigantic canyon across the city
speech barely touches its edges
I cannot imagine a sound that could fill it
at midday we receive word that he/she has died
his/her parents
fetch his/her belongings from her room with a spare key
the edges of your coffee cup, the frames of your attention
you laugh that you have no personality before your morning brew
drinking coffee is what happens when nothing happens
I can't help but notice how much
people talk about coffee
***
catnip is growing
from the gravesites that were collectively negotiated back to soil
stray cats have spread themselves like a breathing mat of moss
near to the plants
they purr, their half-tame half-beast-drool dribbles from their mouths
into the earth bought by corpses
a gaze folded into contented slits
moves from cat to cat, into us, into the wall of the apartment building
worn to goosebumps
where it spreads, opens
the rusting steel of the element casting
its opaque vertical pupil
the wild dregs of governance
in the bones of power
but nothing implies that tomorrow
is descended from today
this area is not a time but a place
risen from the surface of time, blossomed to be homeless
like any zit or startup
we have wandered here by accident
while searching for a place to pitch our tents
farther away from the city of the seven-day sweet tooth week
that lives on high-voltage candy
when you relinquish power, you have to accept your ephemerality
that you won't stay, you won't remain, you will waver and vanish
as change always vanishes
and so
the 30-krona vanilla scoop at the ice cream stand
in the tyranny of summer heat waves
and you eat it, in a hurry, in a way
the forehead of the pink stuffed toy elephant in your backpack
is torn, neither of us know how, you joke
that it was struck by a sharpened beam of sunlight
and if you rise up high enough
bird-high
you can see
a nameless accountant's
bitumen-filled Excel spreadsheets
***
I just realized I haven't changed my underwear in three days
and it feels like there's nothing I can give to the future except
myself, and that I know it doesn't want me, it just gets me really
hot and bothered, y'know, you say and
I feel like you're not thinking of me
you say kis kis, you think
about time disappearing into extinction
and you call that the future
the tails of the cats swish, they're unable to wash off
the shadow of the apartment building
something has splintered off of a thought
somewhere between birth and a hamburger gift card
wrenched itself free
from the submission of precise boundaries
it is turquoise, but mostly something else
you look at the cats
you look at the cats and you weep
the ice cream runs down your fingers
he/she really is dead
has stepped from time into color
Translated by Kasper Salonensinusta on kimmonnut
[ajankohtainen tapahtuma]
sanot: blaaaaaaah, vittu mitä paskaa
sanot: vois tehdä jotain
sanot: emmätiiä
alaston lamppu on kohtuullistettu
päälle puetulla reikäisellä nailonsukalla
kaadat peikonlehdellesi kuplavettä, vaadit vilpittömyyttä
pieneltä vedolta, joka asuu kanssasi
kadulle antavan ikkunan
ja kaipauksessasi olevan raon välissä
nostelet tunteita
with your back, not with your legs, et aina edes omiasi
saat häneltä viestin ja yhtäkkiä hampaissasi on hiekkaa
***
vieras maisema on pesiytynyt sanoihin
se muljahtelee niissä kuin istumatyöläisen lapaluut
se on turkoosi ja pelkkä
sen eroosio ja eroosio
jyystää kielen lihaa voidakseen puhjeta omaansa
se ei aukea mihinkään
sillä ei ole paikkaa, josta aueta
siinä on jotain parasiittimaista
mä haluisin unelmoida, en nostalgioida. nostalgia on unelmointia niille, jotka pitävät unelmointia liian naiivina tai homona ja esittäytyvät keskustelupalstoilla rationalisteina.
purat villapaitaa, jonka äitisi oli kutonut hänelle joululahjaksi
olet jo purkanut kaikki äidiltäsi saadut sukat, silität
lauseesi ohutta ihoa, jo nyt toivo
pilkottaa läpikuultavaksi kuluneen puheen läpi
tiedät, ettei purkaminen ole tuhon muoto
se on mahdollisuuksien vapauttamista
***
heräät oranssin ruohonleikkuukoneen ääneenet muista, että näin olisi käynyt aiemmin
muttet myöskään muista ikinä nähneesi
nurmikon olleen pidempi
kylmä kaakeli, leikatut hiukset pistelevät jalkapohjiasi
hetken aikaa muistat kaiken
mihin on niin vaikeaa uskoa, erotat
sävelkulkuja tinnituksestasi
ottaessasi vessan kaapista kasvorasvaa
aamutakkisi hiha jää kiinni hänen hammasharjaansa
se tippuu lattialle
harjaset ovat huonossa kunnossa, hän
painaa liian kovaa harjatessaan
poimit eteisestä Intrumin kirjeen
lakaiset hiukset sen päälle kämmensyrjälläsi, heität
kaiken roskiin, kirjeineen karvoineen
***
pysähdyt roskiksen viereen, se sulattelee suursiivousroinaa
kuin dyykannut kannukasvi
posliinienkeli pikaruokastyroksissa
kurkkusalaatin ja ketsupin meikkaama
pahvilaatikko, kyljessä köykäisesti raaputettu SAA OTTAA
ja siinä on pieni pinkki elefanttipehmolelu
se on tehty materiaalista
jota ei halua silittää
kahisevien his and hers -tuulipukujen hylätty äpärä
tiedän että otat sen mukaan ja sinä otat ja halaat ja
sänkysi vierus on täynnä pehmoleluja, joita kukaan ei halua
se on joukkohauta mutta sinä olet nekromantikko
annat niille elämän ja luonteet läsnäolollasi
on mahdotonta tietää kuka on tietämättä ensin missä on
lemmikkikivet, teuraslehmät, pehmolelut, sinä
mitään ei saa tuijottaa liian pitkään
koska silloin muu katoaa ympäriltä
kaikessa on peilipinta
siksi jäädä kaksin on sama kuin jäädä yksin
halkaistuna
ja kun lasket hiluja kassalla ja niitä tipahtelee
reiästä lompakossasi ja keskittymiskyvyssäsi
on vaikeaa hyväksyä, ettei ole tätä ulompaa kehää asuttaa
että tämä on se kaiken ulkopuoli, makkarankuori
jonka sisus on vehnäjauhoilla jatkettua hölyn- ja asbestipölyä
mikromuovikastetta kumipuun levitetyillä lehdillä
myyjä, joka seuraa touhuasi nenänvarttaan pitkin ja sanoo:
blaablaa
kaikki mikä eläimelle tulee luonnostaan
tulee ihmiselle unessa
mutta sinä sullot vaihtorahaa lompakkoosi
valehtelet myyjälle
että kotiuduit hetki sitten olkapääleikkauksesta
pahoittelet huonoa motoriikkaasi
haluat, että myyjälle tulisi paha mieli
omasta toiminnastaan
ja tämä on nopein tapa aiheuttaa se
***
olet ostanut hänelle uuden bambuhammasharjan
vaikkei häntä ollut hetkeen odotettavissa kotiin
hän harkitsi jopa alivuokraavansa huoneensa
iltarutiineihisi kuuluu
hiilihammastahna, suihku ja neurologinen misantropia
et ajattele niin kuin tunnet
sinulla on Linkolan tai Bukowskin hermosto, vihaat heitä
vihaat heitä koko sydämestäsi
rutistat
elefanttipehmoleluasi
välillä herättyäni löydän puhelimesta ääniviestejäsi
joku keskustelu, jonka olet käynyt loppuun suihkussa itseksesi
ja joka nyt kaipaa todeksitekijää
eilen laitoit hyvää yötä -viestin kello 23.16
ja kaksiminuuttisen puhurin kello 03.04
siitä, miten kaikki viha
on jonkinlaisen rakkauden hajoamistuotetta
äänensävysi sillä tavalla kova kuten täytetyt asiat ovat
en tiedä uskotko tähän vai yritätkö vain ymmärtää itseäsi
en tiedä onko näillä kahdella mitään eroa
öisin aivot shitpostaavat siitä, minkä on oltava totta
vain sillä verukkeella, että se tuntuu pahalta
pahaan on turvallista uskoa
Whatsapp: Viimeksi nähty kello 06.22
***
sinä väität, ettei kumppanuudesta synny poliittista teoriaa
mutta jos ihmissuhteestamme
irrotettaisiin osapuolet kuin tulpat
kantaisin sen aatteen lippua
turkoosin virratessa kadut
perille
meistä
***
kaikki äänettömyys on toisensa kaltaista
jokainen hiljaisuus on hiljainen omalla tavallaan
yleensä sen tuntee heti ja syvällä
minkä äänen puutetta hiljaisuus on
mutta sinä istut epätasaisesti petsatulla jakkaralla
ja puhut, ulkona
moottoripyöräilijä kaasuttaa intohimoisesti
sosiaalinen eristevaahto ja kermavaahto
viereisen pöydän puheenkorinassa
sekoitat kahvia vaikka otit sen mustana
lusikka kolisee kupin reunoja vasten
ja silti
on hiljaisuus
on hiljaisuus joka on valtava kanjoni halki koko kaupungin
puhe vaivoin koskettaa sen reunoja
en osaa kuvitella ääntä, joka täyttäisi sen
saimme keskipäivällä viestin, että hän on kuolluthänen vanhempansa
hakevat tavarat hänen huoneestaan vara-avaimella
kahvikuppisi reunat, huomiosi kehykset
naurat, että sinulla ei ole persoonallisuutta ennen aamukahvia
kahvinjuonti on se mitä tapahtuu kun mitään ei tapahdu
en voi olla huomaamatta, kuinka paljon
ihmiset puhuvat kahvista
***
hautapaikoista, jotka on yt-neuvoteltu takaisin mullaksi
kasvaa kissanminttua
kulkukissat ovat levittäytyneet hengittäväksi sammalmatoksi
kasvien läheisyyteen
ne kehräävät, puolikesy puolipetokuola valuu suupielistä
ruumiiden ostamaan maahan
tyytyväisiksi viiruiksi laskosteltu katse
tarttuu kissalta kissalle, meihin, kerrostalon
kananlihalle kuluneeseen seinään
jossa se leviää, avaa
elementtivalun ruostuvan teräksen
sen valoaläpäisemättömän pystypupillin
hallinnan villiintyneet rippeet
vallan selkänahassa
mutta mikään ei viittaa siihen, että huominen päivä
polveutuisi tästä
tämä alue ei ole aika vaan paikka
ajan pinnasta kohonnut, kodittomaksi puhjennut
niin kuin mikä tahansa finni tai startup
olemme vaeltaneet tänne vahingossa
etsiessämme paikkaa, johon pystyttää teltta
kauemmas korkeajännitesnöreillä elävästä
seitsenpäiväisen karkkiviikon kaupungista
hylätessään vallan joutuu hyväksymään hetkellisyytensä
ettei pysy, ettei säily, että häilyy ja katoaa
niin kuin muutos aina kadottaa
ja niin
jäätelökioskin kolmenkymmenen kruunun vaniljajäätelö
kesähelteen tyranniassa
ja sinä syöt sitä, on kiire, tietyllä tapaa
repustasi sojottavan pinkin elefanttipehmolelun otsa
on revennyt, kumpikaan ei tiedä miten, vitsailet
sen osuneen liian terävään auringonsäteeseen
ja jos nousee tarpeeksi korkealle
linnunkorkealle
näkee
nimettömän taloudenhoitajan
bitumintäyttämät Excel-taulukot
tajusin just, etten ole vaihtanut mun alusvaatteita kolmeen päivään ja must tuntuu, et mul ei ole tulevaisuudelle mitään muuta annettavaa ku itseni. ja se, että tiedän, ettei se halua mua, saa mut vaan jotenkin sisuuntumaan, tiiäks, sanot ja
minusta tuntuu, ettet ajattele minua
sanot kis kis, ajattelet
sukupuuttoon katoavaa aikaa
ja kutsut sitä tulevaisuudeksi
kissojen hännät huiskehtivat, ne eivät saa pestyä itsestään
kerrostalon varjoa
ajatuksesta on lohjennut jokin
jossain syntymän ja hesekupongin välissä
rimpuillut itsensä irti
tarkkarajaisuuden alistussuhteesta
se on turkoosi, mutta suurimmaksi osaksi muuta
katsot kissoja
katsot kissoja ja itket
jäätelö valuu sormiasi pitkin
hän todella on kuollut
astunut ajasta väriin
-
Varisto / VARISTO
THE SUREST WAY TO RELINQUISH ONE'S POWER IS
TO SEE THE WORLD
AS CONSTRUCTED
***
IF YOU SPREAD THE UNIVERSE
COMPLETELY EVENLY
ALONG THE VOID
SO THAT GRAVITY AFFECTS
EVERY PARTICLE
EXACTLY AS MUCH
BALL BEARINGS ON A FULLY FLAT SURFACE
LETTERS IN A FORGOTTEN LANGUAGE
NOTHING WOULD MOVE
ALL MOTION IS CAUSED BY AN ABSENCE OF BALANCE
EVERYTHING THAT IS, IS DEFICIENT
EVERYTHING THAT IS, IS SOMETHING
EVERYTHING THAT IS, IS CAUSED BY AN ABSENCE OF BALANCE
THE FIRST GIGANTIC HYDROGEN CLOUDS
THE LONELINESS OF HELIUM ATOMS
ALPHA CENTAURI AND THE HEAVY METAL SIGHS OF STARS
QUASARS AND BONJOUR, THE INDUSTRIAL REVOLUTION
A TERROR ATTACK IN BEIRUT
BURNING LIBRARIES AND MUSSOLINI
BAMBI AND SHAVED ARMPITS
ARNOLD SCHWARZENEGGER WIGGLES OFF
HIS LAST DROPS OF PISS
WHILE MAKING LIGHTSABER NOISES
VROOOMZH BZZZRVMM
FZZZZZHSHMM
EVERYTHING MOVES TOWARD ITS OWN SENSE OF BALANCE
NOTHING CAN EVER STOP
THERE IS ALWAYS SOMETHING FATEFUL ABOUT THE WAY THINGS ARE
ALL ADJECTIVES HAVE SOMETHING VERB-LIKE
EVERYTHING HAS A CONSTANT NEED TO BE SOMETHING ELSE
BECAUSE ONCE YOU'VE BECOME SOMETHING THERE IS NO CHOICE
BUT TO BECOME SOMETHING ELSE
A HOBO NAMED jOHNNY IS PITCHING HIS TENT
HOPING THAT HE WILL GAIN ACCESS TO THE EMPTINESS
INSIDE
A NEWLYWED COUPLE IS BUILDING A HOUSE
IN ORDER TO CREATE AN EMPTY SPACE FROM UNFAMILIAR MEANINGS
A tAOIST LISTENING TO WHITE NOISE ON yOUtUBE
GRASPS THE EMPTINESS BY DRAWING A CIRCLE
AROUND NO-THING
A FETISHIST WHO HAS INTERNALIZED THE MORALS OF THEIR COMMUNITY
SUCKS ON THE TOE OF THEIR SLEEPING PARTNER WHILE TRYING
TO MAKE OUT THE OUTLINE OF THEIR WANT
THIS PLANET HAS A GOLDEN PANDA PLUSHIE
AND HUNGER
EXISTENCE ENVIES EMPTINESS THROUGH HUMANITY
ITS BALANCE AND LACK OF APPEARANCE-RELATED PRESSURE
HOW IT CAN BE SO FULL IN ITSELF WITHOUT BEING FULL OF ITSELF
TO YEARN FOR THE PRE-BIRTH STATE
RATHER THAN THE POST-MORTEM STATE
THESE ARE DIFFERENT TO SOMEONE WHO ALREADY IS
EVEN THOUGH EVERYTHING WAS BORN FROM EMPTINESS
THE EMPTY CAN NEVER BE BORN
LUNGS DEEP UNDER THE DAY
NOTHING CAN EVER STOP
Translated by Kasper SalonenVARMIN TAPA ANTAA VALTANSA POIS ON
NÄHDÄ MAAILMA SELLAISENA
MILLAISEKSI SE ON RAKENNETTU***
JOS MAAILMANKAIKKEUDEN
LEVITTÄÄ TÄYSIN TASAISESTI
PITKIN TYHJÄÄ
NIIN ETTÄ PAINOVOIMA VAIKUTTAA
JOKAISEEN KAPPALEESEEN
TASAN YHTÄ PALJON
KUULAT TÄYSIN LITTEÄLLÄ ALUSTALLA
KIRJAIMET UNOHDETUSSA KIELESSÄ
MIKÄÄN EI LIIKKUISI
KAIKKI LIIKE ON SEURAUSTA TASAPAINON PUUTTEESTA
KAIKKI MIKÄ ON, ON PUUTTEELISTA
KAIKKI MIKÄ ON, ON JOTAIN
KAIKKI MIKÄ ON, ON SEURAUSTA TASAPAINON PUUTTEESTA
ENSIMMÄISET VALTAVAT VETYPILVET
HELIUMATOMIEN YKSINÄISYYS
ALFA CENTAURI JA TÄHTIEN RASKASMETALLIHUOKAUKSET
KVASAARIT JA BONJOUR, TEOLLINEN VALLANKUMOUS
TERRORI-ISKU BEIRUTISSA
PALAVAT KIRJASTOT JA MUSSOLINI
BAMBI JA SHEIVATUT KAINALOT
ARNOLD SCHWARZENEGGER RAVISTAA
VIRTSANJÄLKEISIÄ PISAROITA
PÄÄSTÄEN VALOMIEKKAÄÄNIÄ
NEOWWWWW
NAOWWWWW
WZZZZZOYHHHH
KAIKKI LIIKKUU KOHTI KÄSITYSTÄÄN TASAPAINOSTA
MIKÄÄN EI VOI IKINÄ PYSÄHTYÄ
SIINÄ, MITEN ASIAT OVAT, ON AINA JOTAIN KOHTALOKASTA
KAIKISSA ADJEKTIIVEISSA AINA JOTAIN VERBIMÄISTÄ
KAIKELLA ON AINA TARVE OLLA JOTAIN MUUTA
KOSKA TULTUAAN KERRAN JOKSIKIN EI OLE MUUTA
MAHDOLLISUUTTA KUIN TULLA JOKSIKIN MUUKSI
HOBO NIMELTÄ JOHNNY PYSTYTTÄÄ TELTTAA
TOIVEENAAN SAADA TÄMÄN SISÄLTÄMÄ TYHJYYS
KÄYTTÖÖNSÄ
VASTANAINUT PARISKUNTA RAKENTAA TALOA
LUODAKSEEN VIERAISTA MERKITYKSISTÄ TYHJÄN TILAN
VALKOISTA KOHINAA YOUTUBESTA KUUNTELEVA
TAOLAINEN VANGITSEE TYHJYYDEN YMPÄRÖIMÄLLÄ
EI-MITÄÄN
YHTEISÖNSÄ MORAALIN SISÄISTÄNYT FETISISTI IMEE
NUKKUVAN KUMPPANINSA VARVASTA YRITTÄESSÄÄN
HAHMOTTAA PUUTTEENSA ÄÄRIVIIVAT
TÄLLÄ PLANEETALLA ON KULTAPANDAPEHMOLELU
JA NÄLKÄ
KAIKKEUS KADEHTII TYHJYYTTÄ IHMISTEN KAUTTA,
SEN TASAPAINOA JA ULKONÄKÖPAINEIDEN PUUTETTA,
MITEN SE VOI OLLA TÄYNNÄ ITSEÄÄN OLEMATTA NIIN
TÄYNNÄ ITSEÄÄN
KAIVATA SYNTYMÄÄ EDELTÄVÄÄ
ENNEMMIN KUIN KUOLEMANJÄLKEISTÄ
NÄILLÄ ON EROA JOLLEKIN, JOKA JO ON
VAIKKA KAIKKI ON SYNTYNYT TYHJYYDESTÄ
TYHJÄ EI VOI IKINÄ SYNTYÄ
KEUHKOT SYVÄLLÄ PÄIVÄN ALLA
MIKÄÄN EI VOI IKINÄ PYSÄHTYÄ
-
Avaruuskissojen leikkikalu / AVARUUSKISSOJEN LEIKKIKALU
TO SOMEONE
someone kicked the bucket but
hit the night like a stray dog that
yelped and fled limping behind the horizon
where it died in the vacuum
a bloodstain is a sundial that light
colorizes, and light dropped down to replace the dead night
a kettlebell from the hand of a ripped cloud
once roads were named after the dead
and you would have deserved an entire market square
but the city could not part with a single
paving stone
I will build you a road by toppling a wall on its side
the city of the dead is never complete
I'm sorry,
I'm not ready yet to give you
an entire square
***
excerpt 1
we rise from bar tables
leaving bottles reserving places
half-filled with meanings
but we rather hope they are
napalm instead
because a person holding a Molotov cocktail
is never asked if their bottle
is half empty or half full
and if we only had the courage to be angry
we would never return here
but we still have our bread
***
excerpt 2
the moon is grumbling against an abandoned car on the beach
the rust grows into the sand
today a tree will grow an exhaust pipe instead of a branch, people
will gather around the tree, look
at their hands, their torsos, but
no one is growing any
not a single branch
but we still
have our bread
Translated by Kasper SalonenJOLLEKIN
joku potkaisi tyhjää mutta
osui yöhön kuin kulkukoiraan joka
huudahti ja ontuen karkasi taivaanrannan taakse
jossa menehtyi vakuumiin
verijälki on aurinkokello johon valo
luo värin, ja valohan tipahti yövainaan tilalle
kahvakuulana timmin pilven käsistä
joskus tiet nimettiin kuolleiden mukaan
ja sinä olisit ansainnut kokonaisen aukion
muttei kaupungilla ollut antaa enää yhtäkään
katukiveä
rakennan sinulle tien kaatamalla seinän kyljelleen
kuolleiden kaupunki ei ole koskaan valmis
anteeksi,
en ole vielä valmis antamaan sinulle
kokonaista aukiota
Ote 1
me nousemme baaripöytien äärestä
jättäen pulloja varaamaan paikkoja
puolillaan merkityksiä
mutta toivomme niiden olevan
mieluummin napalmia
koska Molotovin cocktailia kädessään pitävältä
ei kysytä onko pullo
puoliksi täynnä vai tyhjä
ja jos vain uskaltaisimme olla vihaisia
emme palaisi tänne
mutta vielä meillä on leipämme
Ote 2
kuu marmattaa vasten rannalle hylättyä autoa
ruoste kasvaa hiekkaan
tänään puu kasvattaa oksan tilalle pakoputken, ihmiset
kerääntyvät puun ympärille, katsovat
käsiään, kylkiään, mutta
kellekään ei kasva
yhtäkään oksaa
mutta vielä meillä
on leipämme
