A mermaid rose on top of a rock and said:
This is the history given to us, the part all slippery and bottomless, its range
smaller than a glove
I was without power, you cannot move forward without legs,
legless you can only go downwards
I am unrelated to the snake or the cabbage white. My name is Ariel,
and a thousand other wretched ones, my name is Aino and Ophelia,
my bloods the waters of the oceans
A bubbly froth of aquamarine, a litre’s container filled to the brim
with the sea, aquarium plants drooping in front of the fluorescent spotlight,
water wisteria clasping-leaf pondweed water lentil, the redder
the leaves the bigger their need for light, under the wave a mermaid
drifts soundless from one sea to the next, from shipwrecks there carries
some rum-fogged splashes, the hook of the captain like a copper coil
like a paw-trap, here nobody helps, underwater the shout
peters, and words swim to the open away away away
Look at the kids in the yard, they’re mermaids as they swim, I am
a mermaid always, can’t even sit down with this tail
”Once at school I touched water and turned into a mermaid,
I was 11 when it happened. Rikki’s power came over me”
”On the beach there was a fancy pool and I went there, then the full moon came out,
the water started to bubble and I became like that…”
“I am, and like for real – believe it or not – there’s no
Mako island but still, I’ve got exactly
that tail and the top, except of course the bottom part is the length of my legs”
“Well, so am I. Sorta like when I get wet I turn
scale-footed… and a green fan grows from my toes”
The real Aquamarine was found in the pool of the beach club
owned by Claire’s grandparents, she has three days
to find true love.
Aquamarine = Sara Paxton
A girl looks into the mirror and smiles:
“I have noticed something strange about myself
and two of my friends”
Thessalonike guards her brother’s ships and throws a tempest
when the wrong sails swim on top of her, in Assyria the beautiful
Atargatis jumps to the sea after a disgraceful love,
but the sea won’t destroy her beauty,
it takes only her feet
”My good people I am a mermaid, I was swimming on the beach and
after ten seconds I was wondering how my feet can weigh
this much, then I realised OOHMYGODD but now it’s wonderful”
”Once in a swimming pool there was an actual rock as decoration,
and there was also an island, and a log to dive under”
A youth gifts his darling a strand of his hair,
nobody yearns for the hair of a mermaid, except fish
and sushi roll artists. But the bristles are not made of kombu,
the green of the curls is bitter and poisonous
”Hey just THINK A LITTLE… real mermaids don’t come to the surface…
or talk on facebook… Mermaids DO NOT exist in real life…”
“Well I’m not any kind of a mermaid for sure. Which one of you is a mermaid, ACTUALLY?”
Gertrude drops pearls on the path to find a way home. But
in the sea the map signs sink into the mud, covered in plankton
and forgotten, or have you heard of a mermaid who has
jogging shoes and a compass?
In Copenhagen’s Churchill Park, by the edge that’s closer to the sea
you can see the Little Mermaid on a rock. It’s cast
out of bronze. The statue was commissioned by the son of the owner of
the Carlsberg brewery, who was charmed by a ballet based on the
fairy-tale by H. C. Andersen. As the model for the sculpture, the sculptor
used his wife. The mermaid’s head has been sawn off twice.
”How old are you if you’re a mermaid?”
“Sixteen B-) and I AM! I can send a photo or smth!!”
“Can you send a pic of yourself as a mermaid pls!
I wanna be one too, but I’m not”
Statues of water nymphs have become emblems
of many seaside towns. Petrified
creatures are a joy to look at.
Merenneito nousi kivelle ja sanoi:
Tämä historia meille annettiin, liukas ja pohjaton osa, sen elinala
on sormikastakin pienempi
Minulta puuttui valta, ilman jalkoja ei pääse eteenpäin,
ilman jalkoja pääsee vain alas
En ole sukua käärmeelle tai kaaliperhosille. Nimeni on Ariel,
ja tuhat muuta onnetonta, nimeni on Aino ja Ofelia,
meren vedet minun veriäni
Kupliva kuohu aquamarinea, piripintaan täytetty litran mitta
merta, loisteputken keilassa nuokkuvia akvaariokasveja,
vesitähdikki ahvenvita pikkulimaska, mitä punaisemmat
lehdet, sitä suurempi valon tarve, aallon alla merenneito
lipuu ääneti merestä seuraavaan, laivahylyistä kantautuu
romminhuuruista läiskettä, kapteenin koukku kuin kierukka
kuin käpälälauta, täällä kukaan ei auta, veden alla huuto
sammuu, ja sanat uivat ulapalle pois pois pois
Katsokaa pihan lapsia, he ovat merenneitoja uidessaan, minä olen
merenneito aina, tällä pyrstöllä ei voi edes istua
“Kerran koulus koskin veteen ja muutuin merenneidoksi,
olin 11 v., kun se tapahtui. Muhun tuli Rikkin voima”
“Rannalla oli hieno allas ja menin sinne, sitten täysikuu tuli esiin,
vesi alkoi poreilla ja musta tuli sellainen...”
“Minä olen, ja siis ihan oikeasti – uskokaa tai älkää – ei ole
mitään Mako-saarta mut silti, mulla on aivan samanlainen
pyrstö ja yläosa, paitsi tietysti alaosa on mun jalkojen pituinen”
“Oonha mäki. Sellane et ain ku kastuu muuttuu
suomujalkaseks... ja kasvaa vihree viuhka varpaiden päähän”
Oikea Aquamarine löytyi Clairen isovanhempien omistaman
rantaklubin uima-altaasta, hänellä on kolme päivää aikaa
löytää aito rakkaus.
Aquamarine = Sara Paxton
Tyttö katselee peiliin ja hymyilee:
“Olen huomannut minussa ja kahdessa ystävässäni jotakin
omituista”
Thessalonike valvoo veljensä laivoja ja nostaa myrskyn,
kun väärät purjeet uivat hänen ylitseen, Assyriassa kaunis
Atargatis hyppää häpeällisen rakkauden päätteeksi mereen,
mutta meri ei suostu tuhoamaan hänen kauneuttaan,
se ottaa vain jalat
“Hyvät ihmiset minä olen merenneito, olin uimassa rannalla ja
kymmenen sekunnin jälkeen ihmettelin että miten jalkani painaa
näin paljon, sit tajusin aapuaaa mutta nyt se on ihanaa”
“Kerran yhdessä uima-altaassa oli koristeena ihan oikea kivi,
ja siellä oli myös saari, ja tukki, jonka ali piti sukeltaa”
Nuorukainen lahjoittaa rakkaalleen hiussuortuvan,
merenneidon hiuksia ei huoli kukaan, paitsi kalat
ja sushirullien taiteilijat. Mutta harjakset eivät ole kombua,
kiharoiden vihreys on kitkerää ja myrkyllistä
“Hei MIETTIKÄÄ VÄHÄN... oikeat merenneidot ei nouse pintaan...
eikä faceta... Merenneitoja ei ole tosi elämässä...”
“Mä en nyt ainakaan mikään merenneito oo. Kuka teistä on
merenneito, OIKEASTI?”
Kerttu tiputtaa polulle helmiä löytääkseen tien kotiin. Mutta
meressä karttamerkit vajoavat mutaan, peittyvät planktoniin
ja unohtuvat, vai oletteko kuulleet merenneidosta, joka käyttää
lenkkareita ja kompassia?
Kööpenhaminassa Churchill-puiston merenpuoleisen reunan
rantakivellä on nähtävillä Pieni merenneito. Se on veistetty
pronssista. Patsaan tilasi Carlsberg-olutpanimon perustajan
poika, joka oli viehättynyt H. C. Andersenin satuun
pohjaavaan balettiesitykseen. Veistoksen mallina kuvanveistäjä
käytti vaimoaan. Merenneidon pää on sahattu kahdesti irti.
“Minkä ikänen oot jos oot jo merenneito?”
“Kuustoista B-) ja oon! voin vaik lähettää kuvan!!”
“Voitko lähettää kuvan ittestäs ku oot merenneitona pliis!
Mäki tahtosin olla, mutten oo”
Vesinymfien patsaat ovat muuttuneet useiden
rannikkokaupunkien tunnuskuviksi. Jähmettyneitä
olentoja on ilo katsella.
