Se mitä nimitit onneksi

            (näkymätön, sätkivä evä

            sisuksissa)

repäistiin sinusta kuin surkastunut jäsen.

Roikkuva lihapussi. Turha siemenvarasto.

 

Viiltävä taivasääni. En ole kuullut

kenenkään laulavan noin puhtaita

säpäleitä kuin timantteja,

holvikatosta ja maalatuista tähdistä läpi

            soi irti leikattu tie

            huiluna, auki molemmista päistä

© Johanna Venho, Ilman karttaa (WSOY, 2000)