latua!

2.

 

Aina kannattaa lähteä hiihtämään

mutta näin vanhaksi oli elettävä

että sen oivalsin.

Aina pitää mennä lumimetsään,

märkään metsään

kanervien ja varpujen joukkoon.

Nyt notkelmassa, loppumatka

ylämäkeä, sitten kotona.

 

Saunassa voi hautoa vanhoja luitaan,

mutta eivät ihmiset nykyään vanhene,

keski-ikä ei ala 35-vuotiaana

eikä nelikymppisenäkään,

nykyisin kaikki kuolevat nuorina.

Kämmenselässä on ryppyjä,

valvomisen juonteet silmien alla,

farkut on silti tiukat ja pohkeet,

loppuun asti, hiihdän suu veressä

ja ikävöin notkoa, jossa kasvoi

vesaikkoa, pehmeää pajuntuoksua,

märän kuoren alla maitoinen nila,

paljaita vauvoja kainalossa, rinnoilla.

 

Totuus on taas uusi, astu virtaan,

se mikä eilen teki onnelliseksi

ei auta enää, palleaa kiristää,

tyhjyys ottaa vallan

ja tarvitset uutta vastusta, hiihdä kovempaa,

uuvuksissa ja hiessä voit tajuta,

kovissa löylyissä voit tajuta,

aallonharjalla voit tajuta

jotain uutta, sitä ei saa pukea

valepukuun, puhu selvästi, astu lautalle,

tienviitta lepattaa uutta suuntaa.

Kiillota tiskipöytä, heitä yrttikimppu soppaan,

kestä tyhjyys, se valaa uuteen muotoon,

kuin kylmä vesi muovaa uudenvuodentinan

ja lapsen nyrkki muovailuvahalinnut,

ruskeat ja tynkäsiipiset.  

© Johanna Venho, Yhtä juhlaa (WSOY, 2006)