Here is Light, still here and speaking her language, I carry her and she is sheer radiance, I carry her even though I am not a tree and completely rootless, I stand under an aspen and look far into the distance. Let us turn somersaults, leave the mean ones in their dirty waters. Birds with wings mired in mud, even if Light pities them. I turn away from them, turn away, it is getting lighter over there! The light grows wider, disperses, penetrates. It germinates, pushes, opens up. One night ball lightning pierces the darkness, in the city streets grown ever harder, I carry Light one step at a time. No one lives that way in this world, except if one does, one does not talk about it

© Tässä on valo (WSOY, 2009)

Tässä on Valo, on yhä tässä ja puhuu kieltään, minä kannan sitä ja se on silkka säde, kannan vaikken ole mikään puu ja juureton aivan, seison haavan alla ja tähystän kauas. Tehdään kuperkeikkaa, jätetään pahansuovat likavesiinsä. Kurasiipiset linnut, vaikka Valon on niitä sääli. Minä käännyn pois, käännyn pois, tuolta päin kajastaa! Valo laajenee, sirottuu, tunkeutuu. Se versoo, puskee, avautuu. Yhtenä yönä pallosalama halkaisee mustan, katu kadulta kovemmassa kaupungissa kannan Valoa askeleen kerrallaan. Sillä tavalla ei tässä maailmassa eletä, jos eletään, ei siitä puhuta.

© Johanna Venho, Tässä on valo (WSOY, 2009)