I wish I knew! —You have to know, you are an adult!

I take an answer from the rack, put it on, heavy coat.

In this coat we walk the ploughed road to work in the morning,

from work to market, from market to home. A fur hat and sturdy boots

complement this coat. I wish I knew, I walk in the sleet

with my aching love: if you asked, I’d go anywhere, I go nowhere

though the trains are leaving, I walk the sleety route and lead Light,

he tends to stop every once in a while, he gets tired. There’s snow falling

from the tree to the ground, it’s the same voice as when someone dies,

you have to talk all the time with a voice that fits under your tongue,

fits into the sore heart, call for love with that voice, sometimes it happens to you

a bare hand grazes your hand in the crowd, give me more! and a miracle:

it gives and gives.

© translated by Kelly Lenox

Kunpa tietäisin! – Pitää tietää, jos on aikuinen. Otan naulasta vastauksen,

puen sen päälle, painavan palttoon. Tässä kävellään aurattua tietä aamulla

töihin, töistä kauppaan, kaupasta kotiin. Tämän kanssa sopii turkislakki ja

tukevat saappaat. Kunpa tietäisin, särkevän rakkauteni kanssa kuljen

räntäsateessa: jos kysyt, lähden minne vaan, en minnekään lähde vaikka

junia menee, räntäreittiä kuljen ja Valoa talutan, se pysähtelee, väsyy.

Lunta putoaa puun oksalta maahan, sama ääni kun ihminen kuolee, sinun

pitää puhua koko ajan sillä äänellä joka sopii kielen alle, sopii kipeään

sydämeen, kutsua sillä rakkautta, joskus se kohdalle osuu, hipaisee paljas

käsi kättä tungoksessa, anna lisää! ja ihme, se antaa ja antaa.

© Johanna Venho, Tässä on valo (WSOY, 2009)